Lightminded

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon. Ystävä menehtyi, lääkkeitä lisättiin. Paino nousi hurjaa vauhtia, yhtä nopeasti kuin pahimpien anoreksia-kausien jälkeen. Nyt taas pää huutaa kuinka mun pitäisi ravata ympäri huonetta ja kipata ruoat roskikseen. Miten parantuminen voi tuntua näin pahalle? Huomenna menen kotilomille, ja syöminen kotona ei ole mun bravuuri. Puhetta olisi myös lemmikistä jonka haluaisin tänne hankkia. Olisi hyvä saada rytmiä päivään ja kaveri jonka viereen voi käpertyä illalla. Mulle on kehittynyt myös uusi rituaali liikunnan suhteen, joka toistuu epäsäännöllisen säännöllisesti. Laitan YouTube-videon tai Netflixin pyörimään ja alan juoksemaan paikallani. Terapeutillekkaan en vuodata, sanoin sille tänäänkin vain "Voinko lähteä" kahdesti lopuksi. Haluaisin kirjoittaa mutta sanat sekoittuvat päässä puuroksi, ulostan niitä huomenna tänne lisää kunhan saisin nukuttua. Ainiin, seuratkaa mun Instagram-tiliä, sinne saatan joskus laittaa kuvia: https://www.instagram.com/lovely.hell/